Linja-autoasemalla pelaan pelikoneeseen eurokolmekymmentäsenttiä. Viereistä raha-automaattia pelaava vanhempi naishenkilö vilkuilee sivusilmällä vuoroin voittojani ja trimmattuja viiksiäni. Yritän saada rahamäärääni kasvatettua, jotta saisin istua pöydässä jonkin kivan leivoksen kanssa. Voitankin mutta kaikki hävisin. Ostan kahvin ja tupakkaa puruina. Kahvi oli kai euron ja tupakka loput, kahvia maustoin kermalla hetken mietittyäni. Istuin pöytään ja nousin, hain lusikan. Istuin pöytään ja nousin, hain mozzarellakukkakaalipasteijan. Istuin pöytään. Viereisessä pöydässä nainen turkiksensa ja matkalaukkujensa kanssa juo kahvia, syö pasteijaansa ja lukee jotain selkänsä takana. Käärin savukkeen. Kylpylä tulee mieleen. Menen ulos savukkeelle. Ulkona vanhempi matkamies pyöränsä, vilttinsä ja muiden pyörän takaosaan pakattujen tavararoidensa kanssa yskii kovaäänisesti tummat aurinkolasit päässään vuorotellen kanssani ja polttaa myöskin. Olemma varmaan ystäviä kun meillä on näin paljon samoja juttuja mietin. Sanomatta kuitenkaan mitään menen kyseisen miehen ohittaen takaisin sisätiloihin samaan kiviseen pyöreään pöytään pöytään, jossa on kolme tuolia ja minä taas. Yhdellä niistä. Turkisnainen lähtee, ei sillä ollut turkista, mutta musta takki kuitenkin. Pelaan pelikoneeseen loput rahani, viisikymmentäsenttiä, ei voittoja. Vakiovuoroni lähtee nyt. Joku katsoo minua kun katson sitä. Matkalla radiosta alkaa soimaan kappale born to be wild ja katsoessani ohittamamme siwan pihalle nuori poika keulii suzuki pv:llä samanaikaisesti.

0 Comments