Suomen Oulun hymyilevä ilma Oulun Raksilassa viheltelevänä lauantaipäivänä viikko vapusta eteen, päälle. Impola, lapsuuteni jännittävä keskikaljaan linkittyvä kaupparakennus noin korttelin päässä Paavo Rintalan nuoruuden kämpästä. Vieressä Pakkalan koulu, ensikosketukset hallinnolliseen taivutteluun, kumipottuihin ja pettymyksiin taiteen pihamaalla. Epäonnistuminen johtaa tahalliseen myöhäiseen. Avaan oven johtavaan kellariin, paikka jossa syödään täytekakkua ja katsotaan mitä tulee ilman kiiruhduksia. Työtila jossa elämän pyhät ääriviivat hahmottelevat itseään. Postikorttiteline kiinnostaa, 3-D hevoskortti! Kellari hyvittää pettymykset, Oulussa kandee olla ainakin lauantaisin! Work from pithy middle eye out, swimming in language sea, Kerouacin kahdeksastoista teesi Auringonkukat on siirrettävä terassiltani Helsingin Kumpulassa, näin olen kuullut. Ne uhkaavat arabikylän infrastruktuuria. Mutta, avokado, se kurottelee sisätiloissa G:lle Raksilan G näyttely- ja tapahtuma-areena joka on taiteilijoiden käytettävissä ilman korvausta `näyttelyt `installaatiot `performanssit ´teatteri- ja videonäytökset Myymälä jonka tuotevalikoimassa peräänkuulutetaan omaperäisyyttä, ekologista kekseliäisyyttä ja taiteellista arvoa. Jos sinulla on myytävää, ota yhteyttä
Enemmistö ajjaa yksin; "pelekkä pikkunen pilli, sillä ne tuuttaa"06.05.2010 Hevosburger
Alakuun jonkun kerran tietenkin mallista, ei siinä ihimeitä kovin istahella. "Kaks seinääkin, ois niin hyllyn ja komeron tyyppisiä" Paikat olivat pienentyneet, tiivistyneet. Sammakkolammelle oli kasvaneet kuuset ja muistan kuin ajan hetken ja ymmärrän, sitä ei todellakaan ole olemassa muodossa jolla me sen käsitämme. Talvi, se on antanut oikeutuksen kaikelle tälle ottamiselle, liikailulle. Uusikatu on uhkaava tie. Kuvitteleppa ajatusta että meille alusta alakaen tuputettaan ajatusta elämänkaaresta, yllättömyydesta ja myymistä ja östoista. Mieli oli kirkas, se ajatteli painottomuudellaan. Raskaana olevana se tuhosi itseään ja kaupunginkirjastossa, pääkirjastossa tuoksui vanha Jäälin kesämökki kun luin laimeaa, suomalaista pari vuotta vanhaa julukasua Ulrike Meinhofista. Katselin kuvat, tarkistelin vuosilukuja. Hieroin ajatuksissani rullalaudan pölyä sormistani silmiini. Saksalaiset perseineen, vartaloineen. Ilikka puhhuu puhelimmeen Henkalle "jes, heleveti hyvä, palataa, joo!" Se on rullalautailun ja okkultismin lämmin syli, kumpaakaan ei tohi tai uskalla kunnolla totteuttaa. Kortinnostonpaikka. Skeittipaikka. Täällä ei ole kuullut "jökistä" kukkaan, vissiin. Ainakaan Sk7:n porukat. Taateleilla ja kasipäkilla mentiin kansainväliselle koululle, tarjosin ja Lonkku ojensi ja tippu vittu kalijapakkaus maahan, suihkusi yks ja juotiin taatelisuuhun suoraan suihkuavasta reijästä. Tysy sääli pyörällä ohi ajaessaan. No; oululaisuuksiin päästään Raksilan uimahallin saunassa jossa ensin puhutaan Talavikankaalle viemisistä, kylymäkaappipakastimista, pojan töistä, eläkkeestä. Tuntolevyt kaulassa oleva alakaa selittämmään kreikan hulivilihommista ja on pakko turjasta mukkaan tietua kenelle ne mennee ne sijotusrahat oikiasti ja ei niitä pankkeja kreikkalainen Holopainen omista. Vaan yks hyvä tysy, bikinit. Harmi kun lainalasit hajos säätäessä, vauhtiin pääsi. Informaatiotuluvaa. Göstä Sundqvist laulaa krapulasta pukuhuoneessa, ajattelen Espoota, ja Oulua Kylähullut lenkkaavat informaatioteknologiaa pienissä muovikasseissa, Äijät, Taret komppaa, ja voi vittu; ne on vanahoja ja vihasia. Käy Mallorcalla tai jossain ja "millonkoha alakaa lämmetä kelit" ulukona paistaa ja voisi aurinkotervehtyä vaikka nurmikko on kuollutta. Ikävää katsoa kun he kurppasevat ja ovat ylypiää pahhoinvointikansaa kuin autoilevat hyvinvointivaltiossa. Tunkee suuhun lihhaa ja makkeisia. Väliajoittain uskoo kuvvaan ja tuoreisiin, ikkuisiin. Graafikkojen silimälasit, tyhyjyys, arkkitehit, "työn määre ja tärkeys". Tununntenettujanaka tunntemmattomjajia. Rupiaa riittää mutta Billyn takiaha sitä melekeen tulikin. Helevetin hauskaa oli, Ykän pubissa soitti Merries ja yks homo. Käytiin Snuukkerissa saunassa Sipen kanssa ja herättiin Kotkanpesästä Kastellin vierestä. Yks pitsanreuna Maxista, 3 cm. En syönyt.
Yhteispiirustus Magneetti-pubista, oli Magneettiset Hedelmät ja juotii kaliaa. Soittamassa oli ainaki Electric Retard ja Jyde Nissinen, piirtämässä ainaki Tuukka ja Dagmar ym. Ja Mervi oli saanu sanomista jostain Rumbaan kirjotetusta arviosta, Julma Henriä vai mitä Baseballsia oli arvioinu.
Liittyy lippikseen - Banaanian Peanutbutterspliff27.04.2010 Hevosburger
Nämä asunnot ovat suora jatke sille teini-iän vapaudelle jossa pelattiin kesälomat konsoleita ja kaikki oli hien peitossa. Haistelemme tämän kaiken murtumisen kloorille haisevaa mätää. Tiedän että teen ihmiset onnellisiksi herättämällä. Teen sen mitä en halua tehdä ja onnistun. Tämä ääni kiihottaa minut tarmokkaaksi. Hämmästellen vaihdan aihetta, tekemistä, ei mitään. Sön sikaa, kiirehtien, kuin salassa. Se oli hyvää, janosin energiaa. Myönnyin elämälle, tein väärin ja tein oikein. Etsin tähdenlentoja, oletteko siellä? Kostin itselleni syntymääni. Myönnyttelin, olin poliitikko, elin. Puhuin paskaa, kuten me. Taide oli olemassa. Ehkä juuri siksi. Järjet lensi aurana. Kaikille kaikkea, ei kenelläkään ei-mitään. Hyvä perse kuin huivi päässä, puhuu kännykkään kuin työntää lastenvaunuja, on runsaimmin nuorempi kuin minä, ajattelen rock- ja soulrummutusta. Ozzy Osbourne inisee huoneesta, ajatella kuinka paljon on puhunut eikä toteuttanut, edes sinnepäin. Muoviset tyhjät lihapaketit on siis pestävä. Hetkessä rakastaa kaikkea ja kokeilee hymyä, se toimii. Äänensävy ei ole hevi eikä inisevä valittaja, kuin matalalta epäselvästi artikuloiva kuukausipalkallinen autorunkkari. Saa ja antaa kuin kunnioittaa myös tyhjiä sanoja. Elämisen mysteeri, tyhjyys. Valmiina antamaan hetken ja unelma olikin sirpaleina. Se katosi keväiseen pyöräretkeen, hävitti itsensä tyytyväisyyteen, kultaiseen tyhjyyteen. Kamppailu kävi kuin paleltuneiden sormien hurmaava väristely sisätiloissa, lämmössä. Ei olisi enää mahdollista riutua mustasukkaisuudessa, haaskata lämpöä luonnottomasta, oliko minkäänlaisia mahdollisuuksia luoda jotain kiinnostavaa ja myönteistä elämän kamppailun suhteen? Oliko ihmisiä olemassa joista kirjoissa puhutaan. Kustantajia, kanssasoittajia?
Ensimmäinen, ensimmäinen laatuaan26.04.2010 Hevosburger
Aamulenkillä meren kautta aurinkoa tervehtiessä ja ennen suihkua vastaan tuleva pyörätuolissa olevan vanhuksen henkilökohtainen avustaja muistutti pop-laulajasta joka juoksi vastaan aamulenkillä meren kautta aurinkoa tervehtiessä. Koska lupaukset saivat vaikutteita oman itsen onnellisuuksiin kääntämisistä, käsivarren ojentamisesta kaaoksen hetkellä aamulenkillä meren kautta aurinkoa tervehtiessä. Aamulenkillä meren kautta aurinkoa tervehtiessä eilistä tyhjyyden ylistystä, olemisen juhlaa muistelin ja naureskelin surulle a sans-gêne. Shove-it, paikaltaan. Ennen nukahtamista suunnittelen vauhdin siihen, mutta se vaatii rullaamista regulla ja se on taas kuin soittaisi vasenkätisen settiä. Eli tuoretta. Aamulenkillä meren kautta aurinkoa tervehtiessä ajattelen miksi lukioon piti mennä juuri silloin eikä esimerkiksi nyt. Ei kannata otta paineita tarran liimamisesta, sen on elämä opettanut. Muistan sen viime kesän parhaan panon, kahdessa osassa; rantatiellä ja maalaustelineillä. Siis kolmessa, rähjäisen räjähdysmäisen anaalilaukeamisen jälkeen tipahtaen kissanaisen peiton alle ja heräten teelle ja poistuen yhdessä aamulenkille meren kautta aurinkoa tervehtien Hesarille. Kahvia juovat kanssa veikkoset, tyydyn yhteen tupla-annokseeen. Joskus opimme, joskus emme. Suorastaan kieltämistä, suorastaan väärän kieltämistä. Aamulenkillä meren kautta aurinkoa tervehtiessä aamiaispöytään Dijoun i raženi kruh